Harrastukset vol 3

 Karaoke

En aio tässä kertoa karaoken alkuperää, sen voi helposti Googlata jos kiinnostaa. Kerron kuitenkin, mistä minun karaokeinnostukseni on lähtenyt ja mitä se minulle merkitsee. Karaoke tuli Suomeen 1991 ja pikkuhiljaa baareihinkin hankittiin karaokelaitteistoja. Mekin kävimme joskus kuuntelemassa, mutta ujous esti julkisen esiintymisen kotinurkilla. Eräs musiikkia harrastava sukulainen, tai oikeastaan ex-miehen sukulainen kertoi, että saahan niitä laitteita kotiinkin, jos haluaa harjoitella ennen kuin menee baarien estradeille, ja että se on kiva harrastus, vaikka ei haluaisi julkisesti esiintyäkään. 

Niinpä sitten Jukka tilasi meille laitteet ihan Saksasta asti. Kotikaraoke ei vielä silloin ollut niin suosittua eikä laitteita ollut tarjolla niin paljon kuin nykyään. Pakettiin kuului vahvistin ja kaksi jäätävän isoa kaiutinta, jotka sijoitettiin olohuoneen nurkkiin jonnekin television huudeille. En muista olivatko mikrofonit siinä paketissa, vai ostettiinko ne ihan täältä jostakin. Ai että sitä laulamisen riemua, kun laitteet saatiin toimimaan ja päästiin laulamaan. Suomenkielisiä karaokelevyjäkään ei niin mahdottoman suurta valikoimaa ollut, mutta muutama Power-karaoke toki hankittiin. Niissä oli ne parhaat vanhat kappaleet, kuten Vasten auringon siltaa, Mombasa, Juliet ja Joonatan ym. 

Viereisessä kuvassa on muutamia uudempia levyjä, vanhat rakkaat Powerit luovutin hyväntekeväisyyteen viime vuonna. Nämä tulevat saamaan myös uuden kodin jossakin niitä rakastavassa perheessä💗. 

Karaokelevyjä myös kopioitiin (poltettiin) toisilta harrastajilta, tässä kuvassa pari sellaista levyä. Eihän se aivan laillista tietenkään ollut, mutta puolustuksena sanottakoon, että levyt tulivat omaan käyttöön eikä niitä kopioitu ansaintatarkoituksessa.   

Tuossa entisten aikojen karaokessa on jotakin nostalgiaa, en vain ole pystynyt vielä luopumaan ystävältä ostetusta karaokelaitteesta ja kaikista levyistä, vaikka niitä ei ole käytetty pitkään aikaan. 

Viereinen kuva ehkä selittää tuon edellisen lauseen. Levyt levitettiin lattialle, ja sieltä etsittiin pienessä sievässä niitä itselle tärkeitä kappaleita. Aamut olivat ankeita, kun piti alkaa järjestää levyt omiin koteloihinsa. Aika usein myös lainasin levyjä ystävien häihin ja muihin juhliin, ja niillekin reissuille on saattanut muutama levy kadota. Ei tietenkään tahallaan, mutta muistelen, että eräänkin kerran joku levy oli kaiken iloisen laulannan tuoksinassa tipahtanut sellaiseen paikkaan, että sitä ei vain saatu sieltä pois. 

Tähän väliin on pakko kertoa tarina isosta jaosta eli avioerosta. Vuosi 2004 oli minulle rankka vuosi, olin elokuussa 2003 aloittanut uudessa työssä (siis nykyisessä) ja piruuttani olin päättänyt myös osallistua ylioppilaskirjoituksiin. Kävin Lyskalla muutamia englannin kursseja iltaisin, mutta muuten päätin seilata täysin tuurilla. Kirjoitin siis ylioppilaaksi ilman lukion kursseja, menin vain kirjoituksiin ja niinhän mie kuitenkin pääsin ylioppilaaksi keväällä 2004. 

Olimme eronneet tammikuussa 2004, mutta taloasiat olivat vielä selvittämättä. Niinpä päätin, että pidän ylioppilasjuhlat ja läksiäiset samalla kerralla. Yllättäen juhliin ilmoittautui tosi paljon ystäviä ja sukulaisia, ja meillä oli huikeat bileet karaoken merkeissä silloin alkukesällä. Juhlat olivat lauantaina, ja sunnuntaina jatkoimme vielä ystäväni Pirjon kanssa laulamista kahvin voimalla iltaan asti. 

Kun emme enää jaksaneet, keräsin kaikki karaokelevyt mukaani, ja jatkoimme matkaa kohti Seinäjokea Kemin kautta - siis lomalle. Se on oma tarinansa, mutta myöhemmin luin jostakin horoskooppikirjasta, että eron tullessa Kaksonen kerää mukaansa levyt ja kirjat, muulla omaisuudella ei ole niin väliä. Toki tämä oli myös pieni kosto, koska laitteet jäivät sinne, mutta ilman levyjä laulaminen ei onnistu 😝. Horoskoopit ovat myös rakas harrastus, ja oli hauska huomata, että olin toiminut juuri niin kuin merkkini edustajat toimivat (kirjat olin tuonut Rovaniemelle jo aiemmin). 

Karaoke tänään - Kiinamikit ja Muvika

Minusta karaokessa on paljon hyvää, esimerkiksi se kasvattaa itseluottamusta ja kehittää esiintymistaitoja. Ei ole tärkeintä se, kuinka hyvin osaa laulaa, vaan se, että nauttii laulamisesta, ja saa laulaa vaikkapa ihan nuotin vierestä. Niin moni on sanonut minulle, että en ikinä laula karaokea ja niin vaan täällä kotikaraokessa moni "karaoke-ateisti" (väliviiva laitettu tahallaan) löytää itsensä mikrofoni kädessä hoilaamassa täyttä häkää omaa lempparikappalettaan. Ujompi voi ensin harjoitella kavereiden kanssa tai kahdestaan, ja kyllä se siitä jossakin vaiheessa lähtee😉. Ja mitä ovat juhlat ilman karaokea - minunkaan perheessäni kaikki eivät arvosta karaokea, ja onpa joitakin juhlia pidetty tyyliin "täällä ei sitten ole karaokea", mutta yllättäen juhliin on saatu karaoke kännykällä tai Kiinamikeillä - ne otetaan aina varmuuden vuoksi mukaan näitä tilanteita varten. Yllättävän moni rakastaa karaokea💗.

Kiinamikit tilasin Wishiltä vuonna 2020 ja sain ne ilmaiseksi, koska ne eivät tulleet perille silloin kuin olisi pitänyt, joten myyjä maksoi rahat takaisin. Pari päivää tämän jälkeen mikrofonit saapuivatkin - valitettavasti tuo sininen oli ottanut osumaa ja oli kahtena kappaleena. Ystäväni Anun puoliso on kuitenkin erittäin taitava, ja hän ehjäsi kovia kokeneen mikrofonin hyvin toimivaksi kamppeeksi. 

Kiinamikkien idea on se, että ne voi yhdistää puhelimeen bluetoothilla ja laulaa karaokea esimerkiksi Youtubesta. Niissä on sisäänrakennettu kaiutin ja kaikuakin voi säädellä. Niissä on myös nauhoitusmahdollisuus, jota en ole testannut. Riittää, kun joissakin juhlissa laulua on otettu videolle, siinä ei ole paljon ylpeilemisen aihetta. Ne ovat siis tosi kätevät silloin, kun juhlissa ei ole ymmärretty, että ihmiset haluavat laulaa karaokea - aina voi kaivaa Kiinamikin käsilaukusta ja aloittaa bileet 😅.

Nyt kun nuo rakkaat levyt vielä pölyttyvät koteloissaan tv-tason hyllyllä, on kerrottava, miten meillä nykyään lauletaan karaokea. Taisipa olla vappu 2021, kun oltiin sovittu karaokebileistä, ja vävy oli huomannut, että jollakin Tori.fi tai Facebook-kirpparilla oli myynnissä Muvika-karaokelaite. Se ei ollut minulle ennestään tuttu, joten vähän piti googlailla, mutta sen jälkeen päädyimme siihen, että laite hankitaan ja testataan. Se oli siis äärettömän edullinen, olikohan jotain 100 euroa, kun uutena maksaa jotain 300 euroa. 

Viereisessä kuvassa siis Muvika. Tuo laite yhdistetään telkkariin HDMI-piuhalla, jotta saadaan videot ja joku toinen piuha menee kaiuttimiin, jotta äänetkin kuuluvat.  Pakettiin kuuluu tuon lisäksi pari mikrofonia ja ladattava kaukosäädin. MuvikaOnline-karaoke on maksullinen, voi ottaa joko muutaman euron kertamaksulla silloin, kun intoutuu laulamaan tai kuukausittain. Mie olen nyt ottanut sen kuukausimaksun.  Toimiva nettiyhteys on ikävä kyllä välttämätön, joten jos nettiä ei ole, niin laulaminenkaan ei onnistu. Toinen vastaava suosittu palvelu on Singa, joka myös oli harkinnassa, mutta Muvika valikoitui tuon laitteen takia - minun piti saada joku vahvistin, jossa ei ole liian voimakkaat bassot ja muut säädöt. 

Muvikasta löytyy yli 40 000 kappaletta, ja valikoima kasvaa koko ajan. Kun halutaan laulaa, niin kirjaudutaan sisään tunnuksilla, ja laitetaan laitteet päälle. Melko helppoa - jos kukaan ei mene sotkemaan piuhoja😁. Muvikan voi myös ottaa mukaan, joten pääsee laulaa luikauttamaan melkein missä vaan. Toki laulaminen onnistuu myös muilla nettiin yhdistettävillä laitteilla, siis voi kirjautua Muvikan Online-karaokeen ja valita biisit sieltä. 

Tämän ihanan harrastuksen ainoa ikävä puoli on se, että sitä ei vaan voi harrastaa sitä niin usein kuin haluaisi. Naapurit eivät arvosta jokailtaista karaokekonserttia, vaikka heiltä pyytäisi toivekappaleet. Kaipauksella muistelen omakotitaloasumisen ihanuutta tässä suhteessa - siellä sai metelöidä ihan rauhassa. Karaokea ei pysty laulamaan hiljaa, sille ei vaan voi mitään. Rivitalossa siis joutuu hillitsemään itsensä, ja joutuu tarkkaan miettimään, milloin voi laulaa. On myös fiksua ilmoittaa naapureille, että tänään saatetaan vähän lauleskella, ja lopettaa ajoissa. Tästä syystä karaokeharrastus täällä kotona rajoittuu nykyään muutamaan iltaan vuodessa, mutta onneksi kohta taas pääsee baareihin laulamaan sillä omalla äänellä ja vaikka nuotin vierestä. Minusta on hauskaa kokeilla uusia kappaleita, ja joku yllärikaraoke olisi kiva - siis sellainen, missä saa ilmoittautua laulamaan, ja kappale arvotaan. Toki hyvää laulajaa on ilo kuunnella, mutta karaokesta on moneksi - yksi mieleenpainuvimmista esityksistä oli jossakin Helsingin karaokebaarissa, kun eräs herra ei suinkaan laulanut, vaan soitti varaamansa kappaleet trumpetilla. Karaoke on hauskaa, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti - nähdään siis karaokessa 😉