Munnin päiväkirjahuone, jossa on elämää, unelmia ja kirjanpitoa

 ja syksy saapuu, muistelen vähän mennyttä kesää. Olen viettänyt hiljaiseloa, koska on ollut kaikkea muuta, sekä ikävää että surullista. Nuorena kesä alkoi vapusta, mutta nyt ikäneitona minulle kesä alkaa virallisesti silloin, kun lumet ovat kokonaan sulaneet ja takapihan terassilla tarkenee ilman kärpännahkaviittaa. Siltä varalta, että joku ei vielä tiedä, mikä on kärpännahkaviitta, niin se on leopardikuvioinen "aamutakki", jonka sain pojalta ja miniältä joululahjaksi monia vuosia sitten. Se on ollut yksi kaikkien aikojen parhaista lahjoista - lämmittää sekä sisällä että ulkona, se päällä voi vaikka lapioida pihapolun auki talvella, ja koiraakin olen ulkoiluttanut se päällä.  Oikeanpuoleisessa kuvassa olen sonnustautunut vapputamineisiin, kärpännahkaviittahan siis soveltuu hyvin myös naamiaisasusteeksi. Kirsikkana kärpännahan päällä on myös Venetsiasta ostettu aito naamio 😀. Tuota kuvaa otettaessa kesästä ei vielä ollut tietoakaan. Vasemmalla oleva kuva on ihan omalta teras