Lomatunnelmia Rodokselta

Rodokselle suoraan Rovaniemeltä 

Edellisen kerran olin ulkomailla (Haaparantaa ei lasketa) syksyllä 2019 Mentonissa, Ranskassa. Juhlimme siellä ystäväni Ninan 50-vuotissynttäreitä aika isolla porukalla. Kesälle 2020 olimme perheen kanssa jo varanneet Italian loman - tarkoitus oli juhlia minun 60-vuotissynttäreitä, mutta koronan takia jouduimme perumaan matkan. Matkakuumetta alkoi siis jo olla melkoisen paljon. Kesällä huomasin, että Aventours tekee syksyllä muutaman matkan Kreikkaan suoraan Rovaniemeltä, ja aloin houkutella ystävääni ja työkaveriani Anua mukaan. Yllättäen Anu suostuikin lähtemään, ja niinpä aloimme tehdä matkasuunnitelmia. Kerroin suunnitelmista myös tyttärelleni Millalle, ja sanoin, että olisi kiva, jos hänkin pääsisi poikansa kanssa mukaan, minä voisin maksaa lapsenlapsen matkan. Hänkin innostui, ja niinpä sitten alettiin katsella matkoja neljälle henkilölle. Matkahan oli melkein kuin Keihäsmatkat aikoinaan, oppaat mukana perillä - huikeaa 😀.

Päädyimme työ- ym. asioiden takia 14.9. lähtöön Rodokselle, se oli itsellekin uusi kohde. Hotellin valinta oli vaikeaa, mutta lopulta päädyimme valitsemaan Angela Suites-hotellin Rodoksen keskustasta. Hotelli oli 3+ tähden hotelli, mutta sijaitsi kohtuullisen lähellä Ellin rantaa ja Vanhaa kaupunkia. Lentoaikataulutkin olivat tosi hyvät - Rovaniemeltä lähdettiin klo 11.00 ja Rodokselta takaisinpäin klo 16.30, lentoaika oli noin 5 tuntia. Lennot sujuivat hyvin ja aikataulussa, menomatkalla vaan viinit loppuivat jo alkumetreillä, tosi outoa. Muutenkin meno- ja tulomatkat samalla EnterAirin operoimalla lennolla olivat kuin eri maailmasta - mennessä henkilökunta ei informoinut mistään mitään, ja tullessa oli todella ystävällistä henkilökuntaa, Ukkokin olisi päässyt ohjaamoon visiitille, jos olisi halunnut. 

Kuvassa Angela Hotelsin etupiha. Kuva on lainattu Angela Hotelsin sivuilta (https://www.angeladowntown.gr/gallery/)

Vaihtoehtoina olivat myös hotellit Falirakissa ja Ixiassa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna valinta oli oikea. Pohdittiin, että Falirakista ja Ixiasta on kuitenkin hieman matkaa lähteä kaupunkiin, ja aikaisempien kokemusten perusteella se keskusta houkuttelee ainakin itseäni eniten. Meidän hotellissa oli uima-allas, joka tosin oli aika syvä lapsia (ja minua) ajatellen, mutta muuten kaikki siellä oli ihan hyvin. Huoneet olivat siistejä, siivoojat kävivät joka päivä vaihtamassa pyyhkeet ym, ja vessaakin sai käyttää ihan normaalisti (joissakin paikoissa wc-paperia ei saa laittaa pönttöön putkien tukkeutumisen estämiseksi). Henkilökunta oli ystävällistä, varsinkin respan Lefkalos (nimi voi olla väärin:)), joka auttoi ihan kaikessa. 

Aamiainen oli läheisessä Oktober-hotellissa - ihan riittävän hyvä (leipää, juustoa, kinkkua, muroja, paahtoleipää, munia, nakkeja jne.) sekä kissoja - niitä siellä kyllä riitti. Milla, Ukko ja Anu antoivat muutamille kateille nimiäkin, kuten Tiuku ja Monni. 

Tässä kuvassa saattaa olla Tiuku, itsehän en ole mikään kissojen ystävä, joten en muista ihan tarkkaan, kuka oli kuka. Toisaalta oli ärsyttävää, että ne kissat hengailivat siellä aamiaisella, mutta ymmärrän kyllä, että ne pitävät loitolla muut ei niin toivotut vieraat, kuten hiiret ja rotat. Kulkukoiria siellä ei juurikaan näkynyt, mutta olikohan juuri ensimmäisenä iltana, kun kävimme jossakin hotellin lähistöllä syömässä pienessä ravintolassa, jossa omistajalla oli useampikin koira sisällä ravintolassa😊. 

Ensimmäisenä iltana ei tosiaan paljon ehditty, koska siirtyminen lentokentältä hotelliin vei oman aikansa. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen tutustuimme lähiympäristöön ja päädyimme tietenkin Ellin rannalle, siellä oli melkoinen meno. Ukko nautti, kun sai sukeltaa simpukoita ja pulikoida meressä. Hän sanoikin, että kannatti istua viisi tuntia lentokoneessa😎. 

Ellin rannalla vuokrattiin rantatuolit 20 €:n hintaan, ja palveluhan siellä pelasi. Syötävää ja juotavaa sai tilata suoraan rantatuolille. Hienoa, kerrassaan mahtavaa. 

Satama-alueella Georgis (Ukon First Best Friend) onnistui myymään meille Lindoksen matkan "laivalla", ja niinpä sitten herättiin varhain ja seilattiin Lindokselle. Minä jäin Ukon kanssa rannalle, ja Milla & Anu lähtivät kiipeämään rinnettä ylös. Sinnehän olisi voinut ratsastaa myös aasilla (ratsastaa aasilla auringonlaskuun ei kuulosta kovin romanttiselta), mutta Ukkoa ei kiinnostanut, joten jäin sitten rantabaariin siemailemaan roseeviiniä ja vahtimaan Ukkoa, kun hän pulikoi rantavedessä. 

Tulomatkalla pysähdyttiin parissa kuuluisassa paikassa (Anthony Quinn Bay ja Blue Lagoon) uimaan, mutta Milla oli ainoa, joka uskalsi mennä pulikoimaan. 

Loman puolivälissä kävimme tutustumassa myös paikalliseen merimuseoon, siellä oli kaikenlaisia mereneläviä. 

Maanantaina 19.9. matkustimme katamaraanilla ulkomaille Turkin Marmarikseen, ja merimatka oli kyllä pieni seikkailu. Merenkäynti oli yllättävän kovaa varsinkin tulomatkalla, mutta selvisimme kuitenkin ilman suurempia ongelmia. Marmariksen reissulla olivat mukana myös ystävämme Piku ja Peku, jotka olivat samalla matkalla, mutta majoittuivat Ixiassa. Marmariksessa meillä oli treffit poikani ja hänen avokkinsa kanssa, he sattuivat olemaan siellä lomalla juuri samoihin aikoihin. Kiertelimme heidän kanssa vähän basaareissa ja kävimme syömässä jossakin rantaravintolassa. Luonnollisesti Ukko kävi testaamassa uimarantaa ja kaivamassa muutaman         simpukankuoren sieltäkin. 

Turkista ei tarttunut itselleni mitään mukaan, yhtä hopeaketun "melkein kosintaa" lukuun ottamatta 😋. Taksi siellä oli melkoinen kokemus, kuten myös Rodoksella. Eurot kelpasivat vain tasarahana, mutta meidänkin taksikuski puhui Suomea - "Marmaris on ihana" ja yritti kovasti kaupata kiertoajelua ympäri Marmarista. Ajotyyli ja parkkeeraukset poikkeavat melkoisesti suomalaisesta käytännöstä, joten välillä oikeasti pelotti istua kyydissä. 

Eräänä päivänä kävimme tutustumassa myös Falirakiin, menimme sinne bussilla ja tulimme takaisin taksilla, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Falirakin ranta oli parempi kuin kaupungin rannat, mutta palvelut siellä olivat huonommat. Taksimatka Rodokselle maksoi 35 €, ja kuski ajoi melkoisen hurjasti. Sain miinuksia, kun en ymmärtänyt, että olimme Mersun kyydissä, Välillä piti pysähtyä laittamaan ilmaa renkaisiin - kysyin, että ollaanko liian paksuja vai miksi, mutta se ei ollut syy. Ja vielä kaiken lisäksi paiskoin ovia niin kuin Ladassa (veljeni usein sanoi, että ei tarvi paiskoa ovia, tämä ei ole mikään Lada). 

Lauantai-iltana käytiin myös Rodoksen Suomalaisessa baarissa laulamassa karaokea ja Anu söi siellä lihapullat. Mie otin jonkun leikkeen. Ja tokihan tilattiin yömyssyksi Irish Coffeet 😀. Milla lähti jo aikaisemmin nukkumaan, mutta me Anun kanssa käytiin vielä yhdessä yökerhossa "kotimatkalla". Joka ilta oltiin kuitenkin hotellilla ennen puoltayötä, joten siinä mielessä oli ihan rauhallisen leppoisa matka. 

Viimeinen lomapäivä vietettiin suurimmaksi osaksi Rodoksen vanhassa kaupungissa, mikä ehkä oli itselleni se mielenkiintoisin paikka - ravintoloita ja laukku-, koru- &mekkokujia, mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisi. Nyt olin kuitenkin aika rauhallinen, ostin itselleni vain YSL:n vaaleanpunaisen repun, korvikset, rannekorun, kaulakorun ja nilkkaketjun. Elmo (noin 3 kk vanha toinen lapsenlapseni) sai Niken sortsipuvun (Abidaksen puvussa oli joku virhe) ja postista huolehtineet naapurit Ouzoa ja huivin. 

Rodoksen hintataso oli aika lähellä Suomen hintatasoa vaatteissa ja ravintolaruokailuissa. Kaupasta ostettuna paikallinen viini maksoi noin 4-6 €, tupakka-aski 4,70 € - muuta emme oikeastaan ostaneet hotellihuoneeseen. Ravintolassa ruoka maksoi annoksesta riippuen noin 9-27 € (pizza vs. pihvi). Lomakohteena Rodos on eräs suomalaisten suosikeista, enkä yhtään ihmettele sitä. Suomalaiset tunnistettiin joka paikassa, en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Voisin mennä uudelleenkin, mutta tuskin menen, koska on kiva käydä eri paikoissa. Tuulisen rannan auringonlasku oli kyllä hieno 😎.