Lomailua ja junamatkailua Ranskan Rivieralla ja Italian Cinque Terressä

 Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin, vai voiko?

Olimme siskojen kanssa sopineet, että lähdemme Italiaan lomamatkalle, mutta Italia olikin varsin haasteellinen matkakohde varsinkin tietyillä matkapäivillä. Kaikki ns. pakettimatkojen lähdöt olivat Helsingistä aamulla varhain, joten olisimme joutuneet yöpymään Helsingissä vähintään menomatkalla. Lisäksi pakettimatkojen hinnat juhannuksen aikaan olivat kohtalaisen korkeat, joten katsoimme tietenkin myös omatoimimatkojen vaihtoehdot. Valitettavasti sopivia suoria lentoja ei lähtenyt, koska meidän piti tietenkin päästä ensin Rovaniemeltä Helsinkiin, eikä ollut mitään sellaisia vaihtoehtoja, että olisi päässyt saman päivän aikana kohteeseen. 

Niinpä aloimme katsella Nizzan lentoja, koska sinne on aikaisemmin päässyt suoraan (Hesan kautta) sekä Finskillä että Norskilla, mutta eipä päässyt enää. Meillä oli mahdollista lähteä vain 23.-25.6. ja katsoimme ensin Finskin lennot. Meno onnistui, mutta paluu ei - olisimme joutuneet yöpymään tulomatkalla Helsingissä. Norskilla ei onnistunut meno, mutta yllättäen sunnuntain tuloaikataulu olikin sopiva. Päädyttiin siis ottamaan meno Finskiltä ja paluu Norskilta, on kyllä mahtavaa, että nykyään sekin on mahdollista - joskus aiemminhan se olisi maksanut jäätävästi enemmän ottaa pelkkä menolento. 

Sitten aloimme miettiä, että miten Nizzasta Italiaan - Ventimiglia ja San Remo olivat tiedossa jo aiemmilta reissuilta, mutta ajateltiin ja uneksittiin kuin Renny Harlin, eli Think Big or go home😃 ja mietittiin, että eihän sinne Cinque Terreen ole kuin alle 300 km Nizzasta, mitä jos käytäisiin siellä. Ne värikkäät talot näyttävät kuvissa niin kauniilta ja niin aloimme suunnitella pikavisiittiä sinne. Varasimme ensin yhden yön majoituksen Riomaggioresta, joka on näiden viiden kylän viimeinen ja isoin. Kun majoitus oli selvä, varasimme junaliput interwebin kautta ja ajattelimme, että kaikki okei - olimme sekä väärässä että oikeassa.  

Päivä 1. Rovaniemeltä Helsingin kautta Nizzaan

Lomamatkamme siskojen ja siskontytön kanssa alkoi sunnuntaina 25.6. lennolla Rovaniemeltä Helsinkiin, eikä se mennyt ihan putkeen. Meillä piti olla vaihtoaikaa reilu tunti, mutta yllättäen lento Rovaniemeltä Helsinkiin kesti 2,5 tuntia ukkosmyrskyjen takia. Minä olin varma 😟, että ei ehditä, mutta myös Nizzaan lähtevän koneen aikataulua oli rukattu peräti 10 minuuttia, joten eikun juoksujalkaa vaan lähtöportille, joka ei tietenkään ollut ihan siinä vieressä vaan ainakin 10 portin ohi (mm. portin 12, missä on tupakkapaikka) piti kiiruhtaa. Huoh. Melkoista tuskaa röökimuijille😠, mutta hyvin me selvisimme. Nizzassa olimme ihan aikataulussa ja saimme taksinkin melkoisen pian, vaikka vähän piti metsästää sellaista, mihin mahtuu neljä naista ja neljä isoa matkalaukkua. 

Majoituksen olimme varanneet Bookingin kautta - periaatteessa ihan asiallinen kahden makkarin asunto lähellä ratikkaa ja Promenade des Anglaisia, mutta siisteydessä olisi ollut hieman parantamisen varaa. Ilmastointia ei ollut, mutta oli sentään kaksi isoa tuuletinta, joista toinen oli rikki. Keskustaan oli matkaa noin 2,5-3 km riippuen siitä, mitä itse kukainenkin keskustalla ymmärtää. 

Jaoimme huoneet ja lähdimme heti etsimään ympäristöstä kauppaa ja ravintolaa - onneksi taksikuski suositteli meille Le Magnon-ravintolaa, joka olikin varsinainen löytö muutaman sadan metrin päässä. Niinpä söimme siellä ensimmäisen ateriamme Rivieralla ja sieltä lähtiessämme kävimme vielä kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita ja viiniä. Viinit olivat muuten kallistuneet edellisestä käynnistä, nyt joutui paikallisestakin viinistä pulittamaan noin 6 €/pullo. 

Päivä 2 - Nizzan rautatieasema ja Promenade des Anglais

Seuraavalle päivälle meidän tärkein tehtävä oli löytää Nizzan päärautatieasemalle, missä meidän piti tulostaa junaliput Cinque Terreen, tai siis tarkemmin sanottuna Riomaggioreen. Aamupäivä meni pohtiessa, miten ostamme ratikkaliput - siihen piti ladata sovellus, jonka kautta saimme ostettua 10 lipun satseja hintaan 10 € - aika halpaa. Sitten lähdettiin ratikkaseikkailulle. Eihän me heti tajuttu, miten ne liput validoidaan, mutta muita tarkkailemalla oppii. 

Kuva kopsattu: https://www.pienimatkaopas.com/nizza/liikkuminen.html

koska itsehän en muistanut ottaa kuvaa ratikasta.

Se oli kuitenkin tosi kätevä kulkuväline ja ilmeisen suosittu, koska ne olivat aina tupaten täynnä. Me jäimme pois Jean Medecinillä, josta meidän piti kävellä ja vaihtaa Henri Sappiaan, jotta pääsimme rautatieasemalle. Olimme edellisen illan ja aamun aikana päätyneet siihen, että menemme ensin asiakaspalveluun kysymään ohjeita tulostamiseen, ja näin tehtiin. Siellä olikin ystävällinen madame, joka sanoi, että kyllä, minä tulostan nämä liput teille. Hän vielä sanoi, että Nizza-Ventimiglia välin liput täytyy näyttää sovelluksesta, niitä hän ei pysty tulostamaan. Yritin vielä kysyä, että pitääkö liput validoida, mutta hän ei ymmärtänyt, joten kiitimme ja lähdimme tyytyväisinä pois lippunivaskan kanssa. 

Kävimme sen jälkeen jossakin syömässä ja hengailimme siellä sun täällä, ja huomasimme, että kävelemme Promenade des Anglaisilla kohti majapaikkaa. 

Minä ehdotin drinkkiä Le Negrescossa, mutta en saanut toisia suostumaan siihen. Olisihan se ollut yksi elämys sekin 😍, vaikka kuulemma aika hintava. No eniveis, majapaikkaan saavuttiin, ja mentiin ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli aikainen herätys. Meillä oli siis lähtö päärautatieasemalta klo 6.50, mikä ei todellakaan ole ihmisen parasta aikaa. 

Päivät 3-4. Riomaggiore

En muista moneltako lähdimme liikkeelle, mutta lopputulema oli, että asemalle saapuessamme meillä oli muutama minuutti aikaa junan lähtöön. Yllättäen meidän QR-koodatut liput eivät näkyneet sovelluksessa, joten iski pieni paniikki, koska koodi tarvittiin, jotta päästäisiin Ventimiglian junaan. Onneksi meidän takana oli mies polkupyörän kanssa, ja pääsimme ns. pyörän kyydissä livahtamaan portista - siis pummikot ulkomailla jälleen kerran. Ventimigliassa oli junan vaihto, ja se meni ilman ongelmia. Niitähän olisi voinut olla, jos olisimme tienneet, että meidän olisi pitänyt validoida ne madamen tulostamat liput. Meillä oli varmaan Trenitalian suojeluspyhimykset mukana, koska matkalla ei ollut tarkastuksia. Se olisi tiennyt aika isoja sakkoja. Puolustuksena sen verran, että olimme lukeneet, että netistä ostettuja lippuja ei tarvitse validoida ja luotimme siihen, mutta siellä ei kuulemma selitykset auta. Selvisimme kuitenkin onnellisesti junan vaihdosta Genovassa (useampi asema, millä juna pysähtyy = suuri vaara harhautua) ja niin olimme jo puoliltapäivin Riomaggioressa. 

Asemalta itse kylään käveltiin tunnelia pitkin, se ei ollut kovin pitkä, ja oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus. Riomaggiore on tosi pieni kylä, vuonna 2016 siellä oli Wikipedian mukaan 1576 asukasta. Kylässä on juna-aseman lisäksi muutamia ravintoloita ja kauppoja sekä satama. 

Meidän majoitus oli ns. pelipaikoilla eli pääkadun Via Colombon varrella. Koska saimme sen vasta klo 15 niin jouduimme hengailemaan kylillä siihen asti. Lopulta päädyimme istumaan baariin, jonka vierestä lähtivät portaat meidän asuntoon. Itse asunto oli varsin mielenkiintoinen, sinne meni jäätävän jyrkät portaat ja tietenkin ovien lukkojen kanssa oli haasteita niin kuin yleensäkin Italiassa ja Ranskassa. Huoneisto oli itse asiassa loistava, keskellä kylää ja isäntä Nicola oli todella ystävällinen, vaikka emme häntä tavanneetkaan. Asunnossa oli ilmastointi, mikä oli iso plussa. Iso miinus oli tietenkin parvekkeen puuttuminen, mutta sen me tiesimme jo majoitusta varatessamme.

Pakko on vielä kertoa matkamme huonoin ravintolakokemus ja se oli juurikin Riomaggioressa. Ihan meidän majoitusta vastapäätä oli ravintola Veciu Muin, jonka menu miellytti meitä ja päätimme mennä sinne syömään. Helpommin sanottu kuin tehty. Halusimme syödä ulkona ja sehän tarkoitti jonotusta. Meidän edellä oli neljän nuoren naisen seurue, ja luulimme ensin, että he ovat jotain ravintoloitsijan ystäviä, kun keskustelu oli niin vilkasta ja heitä palveltiin todella hyvin, mutta ei. Hetken kuluttua selvisi, että hekin jonottavat pöytää terassilta ja olivat siinä odotellessa saaneet pizzan ja kuoharia. Me  saimme vain kuoharit, vaikka oli yksi nuori ja nättikin nainen mukana😑. 

Eikä siinä vielä kaikki - pääsimme vihdoin pöytään ja saimme tilauksen tehtyä. Ruoat tulivat nopeasti paitsi yhdelle meistä, ja siitä piti käydä kaksi kertaa sanomassa, ennen kuin lasagne viimein tuotiin ja yllättäen se oli jo jäähtynyt ja todennäköisesti valmisruokaa. Meillä muilla oli kyllä ihan ok ruoat. Molemmat tarjoilijat (nuori nainen ja nuori mies) sekä omistajamiekkonen pörräsivät koko ajan niiden neljän nuoren naisen pöydän ympärillä. Omistaja kävi vielä ihan erikseen tuomassa heille jotkut drinkit ja otti kuppia heidän kanssaan. Söimme ja maksoimme, ja koska meidän huoneisto oli siinä vastapäätä niin emme voineet olla näkemättä, kuinka tytöt viimein lähtivät, ja sekä omistaja että nuori miestarjoilija halailivat ja saattelivat heitä - tytöt eivät kuitenkaan kelpuuttaneet papparaista mukaan, nuori mies kuitenkin kelpasi saattelemaan. Kateuttahan tämä tietenkin on😛, mutta oli kyllä aika ällöä katsella sitä vanhemman herran käpälöintiä ja liehittelyä, mutta toisaalta neitokaiset olisivat tietenkin halutessaan voineet viheltää pelin poikki milloin vain. 

https://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g187821-d2252966-Reviews-Veciu_Muin-Riomaggiore_Cinque_Terre_Italian_Riviera_Liguria.html

Ikävä yllätys oli tosin se, että emme olleet hankkineet aamiaistarvikkeita, koska oletimme, että kahvilat yms. avautuvat jo yhdeksältä, mutta nepä aukesivatkin vasta klo 11.00 ja meidän piti häippäistä asunnolta jo klo 10.00. Emmekä olleet muistaneet ottaa pikakahvia mukaan, ja majapaikan kahvit olivat aika vähissä ja ehkä hieman vanhentuneita. 

Ainoastaan yksi vegaanipaikka oli auki klo 09.00, mutta jouduin itse tyytymään pelkkään kahviin - spiruliinasmoothiet tai parsapiirakat eivät oikein innostaneet. Vihdoin klo 11.00 pääsimme tupaten täynnä olevaan ravintolaan, jossa saimme kahvia ja leipää - onneksi suomalaisella sisulla ja vatsamakkaroilla pärjää muutaman tunnin vähemmälläkin ruualla😋.

Mutta, pettymys oli myös ne värikkäät talot 😄 Olihan niitä, mutta olisi pitänyt mennä merelle tai kiivetä jonnekin Nessun Dormaan, joka btw oli suljettu. Arvaatte varmaan, että mie en kiivennyt. Jäin toisen systerin kanssa istumaan johonkin sataman drinkkibaariin ja pyysin siskoa laittamaan kuvia. Ja sainkin kuvia, mm. sellaisen, minkä he olivat ottaneet sieltä korkealta ja zoomanneet minut sinne baariin 😍. Ko. kuva tuossa oikealla, pongaa Leena sieltä 😊. 

Tuo baari itse asiassa oli aika mielenkiintoinen, koska se oli kaivettu sinne kallion sisälle. Joskus sitä mietti, että onko pakko istua ulkona, jos aurinko porottaa niin, että pitää verhoutua kokovartalohuiviin, mutta eipä me istuttu yhtään kertaa sisätiloissa. Se on ainakin itselle se juttu (the thing) ulkomailla, että pitää istua ulkona ja katsella sitä ihmisvilinää. 

Riomaggioren satamassa oli kyllä nuorisolla melkoisen mielenkiintoinen harrastus, he nimittäin hyppelivät tuolta rantakalliolta veteen. Melkoisia hurjapäitä.

 Meillä oli myös tarkoitus kävellä Rakkauden polkua eli Via dell'amorea pitkin Manorolaan, mutta se oli minun onnekseni suljettu jälleen kerran korjaustöiden takia. Siellä on kuulemma usein maanvyörymiä. Kävimme siis Manorolassa pikaisesti junalla. Näkymät oli kyllä upeat.

                                            

Riomaggioren satama oli yllättävän vilkas paikka. Siellä oli useita ravintoloita ja kaikenlaista actionia. Olisi voinut varata vaikka jonkun melokin tai kajakin, itsellähän sellainen ei käynyt edes mielen vieressä. 

Minulle yleensä riittää maisemien ihailu ja ihmisten katselu viinilasin äärellä, mutta oli siellä kyllä kuuma. Nähtiin myös, kun joku tyttö oli loukannut jalkansa ja häntä saateltiin pelastusveneeseen. Ei ollut ihan iisi homma sekään. Jalka oli ilmeisesti sidottu siellä tapahtumapaikalla, mutta oli varmaan haasteita laskeutua jyrkkiä portaita alas ns. yhdellä jalalla, vaikka siinä olikin kaksi tukihenkilöä auttamassa. 

Päivät 5. ja 6. Monaco ja Ventimiglia

"Kotimatkalle" lähdettiin taas junalla, ja nyt olimme varustautuneet mm. katsomalla YouTube-videon lippujen validoinnista, joten onnistuimme siinäkin, mikä oli ihan hyvä juttu, koska junassa oli tarkastus. Pientä huolta aiheutti se, että jossakin vaiheessa Genovan ja Ventimiglian välillä juna pysähtyi reilut 20 minuuttia teknisen vian takia, ja huolestutti, kuinka ehdimme viimeiseen Nizzan junaan. No, huoli oli turha, hyvin ehdittiin. 

Matkahan jatkui vielä torstaina vierailulla Monacon ruhtinaskunnassa, Ferrareita ei nyt näkynyt kasinon edessä, mutta eipä mithään. Monacoon matkustimme bussilla, ja sehän oli kätevää, kun sai maksaa ihan rahalla kuljettajalle. Kiertelimme jonkin aikaa vanhassa kaupungissa ja sieltä kävelimme Monte Carlon casinolle. Emme kuitenkaan uskaltautuneet pelaamaan, vaan kävimme drinkillä Cafe de Parisissa, se on Monacossa ihan must😍. Se oli remontissa, ja niinpä vessassa piti käydä kasinolla - olihan sekin omanlaisensa kokemus. 

Perjantaina kävimme Ventimigliassa markkinoilla, mutta markkinat eivät olleet ihan ennallaan, ihanien ja halpojen mekkojen kauppias oli hävinnyt jonnekin, ja nyt mekoista joutui pulittamaan jopa 10 €. Laukun sentään sain hankittua 15 €:lla, mutta valitettavasti "merkkilaukkujen" myyjiä poliisit jahtasivat niin innolla, että emme alkaneet heidän kanssa kaupoille😂.

Ratikasta vielä sen verran, että juuri kun olimme oppineet, miten lippuja ostetaan ja validoidaan, systeemi muuttui yhdessä yössä. Siellä ei ollut mitään siirtymäaikoja, vaan 1.7. alkaen piti hankkia kortti, johon pystyi sitten lataamaan useampia matkoja. Siinä meni muutama euro ylimääräistä, kun tulostettiin lippuja yksi kerrallaan, ja jokaisen mukana tuli se saamarin kortti, joka maksoi 2 €/kpl. Lohdullista oli se, että lippuja ostaessa myös paikalliset olivat yhtä ymmällään, mutta systeemi oli ihan helppo sitten, kun tajusimme sen. Se kortti laitettiin lippuautomaattiin, ja valittiin montako matkaa sille ladataan, ja sitä sitten vilautettiin meidän tapauksessa neljä kertaa ratikan validointilaitteessa. Onneksi tämä tapahtui 1.7., koska kotiinlähtö oli seuraavana päivänä eikä olisi ollut aikaa opetteluun😓.

Päivä 7. kotimatka

Lauantain vietimme Nizzassa ja sunnuntaiaamuna olikin varhainen herätys - ainoa suora ratikka lentokentälle lähti nimittäin klo 07.07 ja siihen oli pakko ehtiä. Ja mehän ehdittiin - ja mikä parasta, lähtö oli portilta 10 tai jotain sellaista, missä on Nizzan lentoaseman ainoa tupakkapaikka lähellä. Helsinkiin päästiin ihan ajoissa, mutta siellä jouduimmekin odottamaan, ja odottamaan, ja odottamaan - Punanokan piti lähteä klo 17.25, mutta meidän koneesta oli mennyt säätutka rikki, ja pääsimme lähtemään vasta 22.15 - kotona oltiinkin sitten vasta puoliltaöin. Matka oli kaikkine mutkineen ihan onnistunut, mutta näin jälkikäteen voisi sanoa, että ehkä olimme varanneet liikaa matkustelua, koska esim, visiitti Cinque Terreen kesti noin 5 tuntia suunta. Ranskan Riviera on kuitenkin seutua, jonne tulen vielä palaamaan - kaukomatkoille en tunne minkäänlaista kaipuuta, mutta Nizzassa ja lähiympäristössä on vielä paljon tutkimattomia kohteita. Jos lottovoitto - siis vähän isompi - sattuu kohdalle, niin ihan varmasti hankin lomahuoneiston joko Nizzasta tai lähistöltä, on siellä niin ihanaa😍. Kiitos matkaseuralaisille jaksamisesta ja kaikista pikku vastoinkäymisistä huolimatta meillä oli tosi kiva ja antoisa matka 😍.