Joulustressiä
Joulu tulee hitaasti, mutta varmasti...
Aloitan siitä, että täällä Rovaniemellä me kaikki uskomme Joulupukkiin. Tästä huolimatta minä en ole millään muotoa jouluihminen, ja siksi joulu on aika stressaavaa aikaa. Eniten minua stressaa lahjojen ostaminen - ei siksi, ettenkö haluaisi ostaa niitä, vaan siksi, että niitä on niin vaikea ostaa. Ja vielä vaikeampi niitä on tehdä itse, vaikka sekin olisi mukavaa. Aika ja taidot ei vaan riitä siihen, siksi joutuu turvautumaan ostohommiin. Toki tässä iässä jo ymmärtää, että lahjoja pitäisi suunnitella koko vuosi, ja ostaa aina, kun näkee jollekin sopivan. Se vaan ei toimi niin. Mutta pukilla on oltava apulaisia, ja siksi minäkin vuodesta toiseen suoritan Joulupukin minulle määräämiä tehtäviä 😉.
Joulun ns. hittilahjat selviävät yleensä vasta Black Fridayn aikoihin, ja varsinkin lapsilla lahjatoiveet muuttuvat vähintään viikoittain kavereiden, Instan, Snapin tai TikTokin suositusten mukaan. Ei siis ole mitään järkeä ostaa lapsenlapselle lahjaa syyskuussa, se voi olla täysin out joulukuussa. Siksi minä alan miettiä joululahjoja aikaisintaan pari viikkoa ennen joulua, mikä on äärimmäisen rasittavaa. Kävin hankkimassa joululahjat viikko sitten perjantaina, siis suurimman osan, ja jotain karkkihommia ostin vielä tänään lähikaupasta.
Tänä vuonna ostin ensimmäisen lahjan poikkeuksellisesti jo Black Friday-tarjouksesta, ja se tapahtui siksi, että olimme tyttäreni kanssa Prismassa, ja hän siellä vinkkasi, että lapsi tarvitsee uuden pleikka-jonkun systeemin, joka sattui olemaan tarjouksessa. Ostin sen ja onneksi muistin, että olin roudannut sen työhuoneeseen odottamaan joululahjojen paketointissessiota, joka oli tänään. Siitä pääsenkin nuoruusmuistoihin 😊.
Entisaikojen joulu
Joka ikisenä jouluna lahjoja paketoidessani palaan muistossani aikaan, jolloin asuimme maalla, ja sekä vanhempani, tätini että mummo ja ukki olivat vielä elossa. Äiti tuli mummolaan pari päivää ennen aattoa, ja lämmitti ns. pikkupirtin, joka joskus ennen oli lapsuudenkotini. Illalla, kun pirtti oli lämmin, kannoimme sinne kaikki lahjat, joimme glögiä ja vähän punaviiniä, juttelimme ja paketoimme lahjat yhdessä. Se oli tosi mukava traditio. Pari viikkoa ennen joulua oli tädin kanssa joulukorttien kirjoittamissessio, sekin oli tosi mukavaa. Ensin täti kaivoi esille edellisenä vuotena saapuneet joulukortit, ja sitten näille kortin lähettäneille piti tietenkin vastata. Etsittiin osoitteita milloin puhelinmuistiosta, milloin osoitekirjasta. Ei ollut Google-hakuja tai DVV:n tietokantoja käytettävissä, kaikki oli paperilla. Jotkut osoitteet olivat muistikirjan välissä paperilapuilla.
Kuva Pixabaysta. Valitettavasti emme ottaneet äidin kanssa kuvia lahjojen paketointisessioista, ne kyllä olisivat nyt arvokas muisto. Muutenkin jouluvalmistelut olivat erilaiset silloin, kun omatkin lapset olivat pieniä. Muistan, että eräänkin kerran heräsin jo aamukuudelta siivoamaan, että jouluaattona on varmasti puhdasta. Nyt en jaksa edes kuvitella sellaista. Vuosi vuodelta jouluvalmistelut alkavat myöhemmin ja ovat vaatimattomammat - saattaa olla, että muutaman vuoden kuluttua en tee enää mitään 😔.Joulusiivous
Kohta on jouluaatto
Tänään on perjantai, ja sunnuntaina on jouluaatto. Omasta mielestäni olen suoriutunut todella hyvin, koska joululahjat on hankittu ja jopa paketoitu - aivan ennätysajassa 😊
Viereisessä kuvassa osa, huom! - vain osa minun tänään paketoimista lahjoista. Aloitin homman noin klo 18.00 ja n. 21.30 oli valmista. Nuo lahjakassit ovat tosi hyvä keksintö, helpottaa, kun voi laittaa saman perheen paketit yhteen kassiin. Tänä jouluna paketoin aika monta lahjaa kultaiseen tai hopeiseen lahjapaperiin, mistä tulikin mieleen, että ostettiin Millan kanssa nättiä valkoista glitterpaperia jostakin kaupasta, mutta paketointiin se paperi ei sopinut. Siinä ei pysynyt teipit kiinni, ei sitten niinkus yhtään. Pari pakettia sain sillä paketoitua, kun laitoin liimaa😂.
Kommentit
Lähetä kommentti