Tavallista arkea

 Aivan tavallinen päivä tavallisen ihmisen elämässä

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka ihminen ei osaa arvostaa tavallista arkea. Ihan niin kuin siinä mainoksessa, jossa lapsi on vakavasti sairas - olisipa huomenna tavallinen päivä. Me kaipaamme jännitystä ja kaiken maailman hailaitteja elämään, mutta ne eivät useinkaan ole niin positiivisia kuin toivoisimme. Usein myös sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta ei meistä kukaan koskaan tilaa sairautta, työttömyyttä, rahapulaa, asunnottomuutta, riitaa rakkaiden kanssa, kuolemaa tai muuta ikävää. Joillekin niitä vaan tuntuu tulevan enemmän kuin laki sallii. 

Olen itse tietoisesti pyrkinyt siihen, että osaisin nauttia ihan tavallisista päivistä ilman mitään suuria odotuksia. Mitä siihen tavalliseen päivään kuuluu? Usein siihen kuuluu sekä kivoja että vähemmän kivoja asioita. 

Aamu voi alkaa huonosti, jos vaikka herää puoli tuntia liian myöhään, mutta onko se niin vakavaa? Mie olin ennen sellainen, että koko päivä meni pieleen, jos myöhästyin töistä. Onneksi nyt on liukuva työaika, mutta päätin jo ennen sitä, että en stressaa. Jos herään liian myöhään, niin sitten myöhästyn kunnolla. Teen kaikki aamuhommat niin kuin olisin ajoissa 😀. Arvatkaas, toimiiko? No välillä joo, ja välillä ei. Toimii, jos ei ole aamuksi mitään palaveria, eikä taksia pihalla odottamassa, kun pitäisi olla menossa jonnekin junalla tai lentokoneella. 

Onneksi meikällä on aika harvoin mitään töimatkoja, ja silloin kun on, niin pyrin järkkäämään lähdön illaksi. Tai jos on varhainen aamulähtö, niin varmistusketju eli jonkun pitää soittaa ja varmistaa, että olen herännyt. Siis tosi huvittavaa, että yleensä herään viimeistään 6.30 ihan helposti, mutta jos on joku reissu aamutuimaan, niin puskee ihan hirveän heräämisstressin. Aikataulut ovat ihan perseestä, vaikka eihän maailma toimisi, jos niitä ei kukaan noudattaisi. Minusta ei olisi lennonjohtajaksi tai mihinkään muuhun vastuulliseen heräämistehtävään. Pitää myös osata myöntää nämä pienet puutteet muuten täydellisessä ihmisessä 😁.

Unohdetaan heräämisstressit ja mietitään tavallista päivää. Minulla se alkaa aamukahvilla ym. aamutoimilla ja siitä pikkuhiljaa töihin. Töissä on sekä rutiinia että adhoc-tehtäviä. Rutiinit ovat sekä tuttuja että tylsiä, mutta niitäkin pitää olla. Adhoc-tehtävät voivat olla sekä helppoja että vaikeita, mutta se kuuluu työn luonteeseen ja arkeen. Paras työpaivä on sellainen, että saa tehdä omia hommia ihan rauhassa, käydä aamu- ja päiväkahvilla sekä ruokatauolla siinä välissä. Aah - kahdeksasta neljään valkokaulusköyhälistöä (tosin itselläni ei juuri nyt ole yhtään valkokauluspuseroa). 

 Ja työpäivän jälkeen kotiin. Välillä jännittäviä käänteitä, kuten kaupassa käynti tai jonkun paketin haku. Kotona postilaatikon tarkistus ja jos siellä on jotain (nykyään ei juuri ole muuta kuin mainoksia) niin postin aiheuttamat toimenpiteet. Välillä siellä on postia joltakin asiakkaalta, mikä luonnollisesti aiheuttaa toimenpiteitä elikkäs iltatöitä. Jos ei ole kiireellinen homma kyseessä, niin en tee sitä samantien. Ai niin, minä käyn kaupassa isommilla ostoksilla yleensä vain kerran viikossa, ja pienet täydennykset hankin lähi-Salesta töistä tullessa. 

Tänään minulla oli vähän jännempi perjantai täynnä hailaitteja 😌. Töissä oli pientä vääntämistä, ei siitä sen enempää,  koska ei ollut mitään vakavaa. Mutta töiden jälkeen -  olin tilannut Bonbrixistä uuden paljettimekon Duo Royalin uudenvuoden esiintymistä varten, ja kävin töistä tullessa hakemassa paketin Rovakadun K-Marketista. Tähän on pakko ilmaista lämmin suositus Bonbrixille, sieltä saa tosi laadukkaita tuotteita kohtuulliseen hintaan. Koot pitävät paikkansa, toimitus ei ehkä ole maailman nopein, mutta tuotteet tulevat noin viikossa, mikä ei ole ihan mahdoton, koska ne tulevat Saksasta. En ole kertaakaan joutunut pettymään, ja muutama kolttu on sieltä jo tullut tilattua. Tämäkin mekko oli sopiva, mutta sopisi vielä paremmin, jos olisin muutaman kilosen hoikempi. Ja tässä taas tärkeä pointti: jos ihmisellä ei ole isompaa ongelmaa kuin muutama kilo enemmän tai vähemmän, niin se ei ole ongelma. 

Parin ruipulan (Ruispuikulan) jälkeen olin valmis kauppareissuun, joka tehtiin tyttären ja siskontyttären kanssa. Siinä vierähti kevyesti vajaat pari tuntia, jonka jälkeen olinkin valmis siirtymään viikonlopun viettoon omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Vain elämää ja pari lasillista valkoviiniä - aah 😅- mikäpä olisi sen parempaa? 

Vain elämää-ohjelmassa kävi vierailemassa Ridge Forrester alias Ron Moss, ja tuo viereinen kuva löytyi Pixabaysta, kun etsin nimellä Ridge Forrester 😁, joten annan sen olla.