Munnin päiväkirjahuone, jossa on elämää, unelmia ja kirjanpitoa

  Karaoke En aio tässä kertoa karaoken alkuperää, sen voi helposti Googlata jos kiinnostaa. Kerron kuitenkin, mistä minun karaokeinnostukseni on lähtenyt ja mitä se minulle merkitsee. Karaoke tuli Suomeen 1991 ja pikkuhiljaa baareihinkin hankittiin karaokelaitteistoja. Mekin kävimme joskus kuuntelemassa, mutta ujous esti julkisen esiintymisen kotinurkilla. Eräs musiikkia harrastava sukulainen, tai oikeastaan ex-miehen sukulainen kertoi, että saahan niitä laitteita kotiinkin, jos haluaa harjoitella ennen kuin menee baarien estradeille, ja että se on kiva harrastus, vaikka ei haluaisi julkisesti esiintyäkään.  Niinpä sitten Jukka tilasi meille laitteet ihan Saksasta asti. Kotikaraoke ei vielä silloin ollut niin suosittua eikä laitteita ollut tarjolla niin paljon kuin nykyään. Pakettiin kuului vahvistin ja kaksi jäätävän isoa kaiutinta, jotka sijoitettiin olohuoneen nurkkiin jonnekin television huudeille. En muista olivatko mikrofonit siinä paketissa, vai ostettiinko ne ihan tääl...

  Tilaajalahjat Voiko tilaajalahjojen hamstraamista kutsua harrastukseksi? No miksipä ei, jos sitä kerran harrastaa. Se onkin ehkä astetta harvinaisempi harrastus, tai en ole ainakaan tavannut kovin monta samaa harrastavaa henkilöä. Mitä se sitten minulle tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, en listaa sitä tärkeimpiin harrastuksiin, mutta aina silloin tällöin sorrun tilaamaan lehden, jos siinä on hyvä tilaajalahja. Idea blogikirjoitukseen tuli maanantaina, kun postissa oli Kotilieden tilaajalahja - Kalevala Korun Kotipesä-koru.  Tietenkin minun piti tilata Kotiliesi korun saadakseni, mutta minä tilaan muutenkin naisten- ja sisustuslehtiä, mutta en tilaa, jos ei ole hyvä tilaajalahja. Paitsi tilaan Unelmien talo & kotia kestona, vaikka en saa siitä muuta lahjaa kuin ilmaisen lehden silloin tällöin. Se nyt vain sattuu olemaan hintansa arvoinen lehti. Nyt valitsin ilmaislehdeksi Avotakan, koska sekään ei ole hassumpi valinta.  Aika usein olen saanut sinnikkäänkin puhelinm...