Hydros 2024 => Kypros Ayia Napa #pummikotulkomailla

 Syysloma Kyproksella

Kyproksen loman suunnittelu alkoi jo pari vuotta sitten, kun olimme käyneet Rodoksella Aventoursin suorilla lennoilla. Silloin oli vaihtoehtona myös Kypros, mutta ei enää tänä vuonna. Hydros (lapsenlapsi ei muistanut maan nimeä aivan oikein) jäi kuitenkin mielen pohjalle ja niinpä aloimme suunnitella matkaa sinne. Matkaseurueeseemme kuului Matka-Munni (minä), tyttäreni Milla ja hänen poikansa Ukko sekä ystävämme Paula poikansa Jamin kanssa. Ukko ja Jami ovat molemmat 11-vuotiaita, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli luvassa 😉. Varoitus, tämä on pitkä tarina 😎

Lähdimme matkaan perjantaina 13.9.2024 Norwegianin lennolla Rovaniemeltä Helsinkiin. Lento lähti Punanokan tapaan hieman etuajassa 😄ja perille saavuttiin kaikin puolin hyvin ja mallikkaasti kentälle sievästi tömähtäen. Päädyimme lentoon puhtaasti hinnan takia - junalla olisimme lähteneet suunnilleen samaan aikaan, ja perillä olisimme olleet  aamulla, kun taas lentäen olimme perillä reilussa tunnissa. Junamatka olisi maksanut vähän päälle 300 €, koska olisimme joutuneet varaamaan kaksi makuuhyttiä, vaikka olisimme hyvin mahtuneet yhteen hyttiin. Lento ja majoitus Scandic Aviapoliksessa tuli halvemmaksi kuin juna. Valitettavaa ilmastonmuutoksen takia. Scandic Aviapoliksesta on ilmainen kuljetus lentokentältä ja -kentälle noin puolen tunnin välein, joten lennoille ehtii ihan varmasti. Hotelli on perus-Scandic, mutta lapsenlapsen mielestä siellä oli ihan loistavan hyvä sänky. 

Meidän lento Kyprokselle lähti lauantaina klo 18.15, joten meillä oli hyvää aikaa nauttia aamiaisesta. Paitsi että ei ollut, koska pummikoille aina sattuu jotain kämmejä. Tällä kerralla lapsen antibiootit olivat unohtuneet kotiin, ja monen mutkan jälkeen saatiin resepti Jumbon apteekkiin, joten Milla lähti aamiaisen jälkeen lääkkeenhakureissulle. Samalla hän haki täydennystä Otrivin-varastoon, joka on pummikoille äärimmäisen tärkeä lentomatkalääke - helpottaa nousujen ja laskeutumisen aiheuttamaa painetta korvissa. 

Kuva Nissi Beachilta. 

Ja sitten itse lomamatkaan. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme Apollomatkojen järjestämälle matkalle, koska lentoajat olivat sopivimmat. Kohteeksi valikoitui Ayia Napa bilemaineesta huolimatta - mietimme, että ei sinne nukkumaan olla menossa. Matka-Munni majoittuu aina keskustan läheisyydessä, mikäli mahdollista, joten päädyimme valitsemaan Nicholas Color-hotellin hinta-laatusuhteen takia. Päätökseen vaikutti edullisen hinnan lisäksi all inclusive-mahdollisuus - halusimme sen poikien takia. On helpompi, kun aikaa ei kulu ruokapaikkojen etsimiseen, ja tuossa hotellissa all inclusive maksoi vain 368 € meiltä kolmelta yhteensä. 

Minusta all inclusive oli hyvä valinta meidän porukalle. Lounaalle emme ehtineet kuin parina päivänä, mutta hotellin allasbaarista sai drinkkien lisäksi hakea rajattomasti pientä syötävää, kuten hampurilaisia, ranskalaisia ja pizzaa, joten ei ollut niin väliä jos joku ruoka jäi välistä. Lounas ja illallinen olivat mallia buffet, ja minusta siellä oli jokaiselle jotakin, myös vegaanit ym. oli huomioitu. Pääruoat vaihtelivat päivittäin, mutta lisukkeina oli joka kerralla pizzaa, nugetteja yms. Lisäksi oli salaatit ja äärimmäisen makeita jälkiruokia, joita itse en maistamisen jälkeen syönyt. 

Allasbaarissa oli sekä olutta että drinkkejä laidasta laitaan, mutta ns. paremmat, kuten Matka-Munnin suosima Aperol Spritz eivät valitettavasti kuuluneet hintaan. Hotellin uima-altaan ehdottomasti paras paikka oli pieni porenurkkaus, johon joutui jonottamaan, mutta se oli tosi kivaa. Muutenkin hotelli oli tosi kiva - todella siisti ja mukava henkilökunta. Pojat tykkäsivät erityisesti Life Guardista, jonka kanssa he joutuivat neuvottelemaan mm. mistä saa hypätä ja mistä ei, ja millaiset hypyt ovat sallittuja. 

                                        

Matkakohteen retket

Poikien loman päätarkoitus oli uiminen, uiminen ja uiminen, joten retkiä ei liiemmin tehty. Maanantaina Milla, Paula ja pojat kuitenkin matkustivat Water Worldiin, joka on yksi Euroopan suurimmista vesipuistoista. Retki oli ollut ilmeisen antoisa kaikin puolin ja hauskaa oli ollut. Pojathan olivat jo heti ensimmäisten 10 minuutin aikana onnistuneet hankkimaan porttikiellon johonkin laitteeseen - onneksi kielto ei kestänyt kauan.

 

Minä vietin kyseisen päivän hotellilla kirjaa lukien, ja se oli ehkä elämäni halvin lomapäivä. Kävin all inclusive -lounaalla, istuskelin allasbaarissa ja ainoa hankinta oli jossakin vaiheessa illalla Aperol Spritz, 7 €. 

Water Worldin lisäksi saimme kuitenkin houkuteltua heidät kilpikonna-retkelle Protarakseen. Matkustimme bussilla Protarakseen, ja tietenkin jäimme pois väärällä pysäkillä. Onneksi hoksasimme asian nopeasti, ja olimme lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin, joten nou hätä. Jouduimme kävelemään ehkä 100 metriä pitemmän matkan, mutta löysimme helposti Yellow Submarinen lähtöpaikalle. Meillä oli pari tuntia aikaa odotella, ja nautimme olostamme rantabaarissa - söimme äärimmäisen hyviä ranskalaisia bearnaise-kastikkeella ja ehdimme nauttia myös hyvät drinkit ennen merimatkaa 😎. 

Sukellusvene ei ollut sukellusvene, mutta siinä oli kyllä "alakerta", jossa saattoi seurata pohjan tapahtumia. Itselle riitti 10 minuuttia siellä. Kannella oli paljon mukavampi nautiskella 15 €:n samppanjaa, joka tietenkin oli oikeasti kuohuviiniä. Mutta joo, näimme myös kilpikonnia, joita paatin henkilöstö ilmeisesti houkutteli paikalle salaatilla. Ne olivat kyllä söpöjä. 😍Milla oli tarkkana ja onnistui nappaamaan kuviakin, itsehän en ehtinyt edes kaivaa puhelinta esille ennen kuin kilppari oli jo hävinnyt näköpiiristä. 

Samppanjaa vai kuoharia?

Yellow Submarine

Kuvassa herra tai rouva merikilpikonna. Pojilla oli hauskaa, kun he saivat hyppiä laivasta uimaan mereen. Itsehän tyydyin vain katselemaan toisten ilakointia. Suolainen merivesi ei ole minun juttuni. Merimatkan jälkeen päätimme "illastaa" Protaraksessa ja paikaksi valikoitui Pizza Hut. Minä söin siellä äärimmäisen hyvän lasagnen, ja toiset pizzaa. Vieressä oli myös röökikauppa, josta kävin ostamassa kaksi punttia tupakkaa hintaan 83 € - halpaa kuin saippua Suomen hintoihin verrattuna. Protaraksesta päätimme ajella taksilla Ayia Napaan, koska bussit olivat äärimmäisen täynnä eikä matkaa ollut kuin noin 5 km. En muista paljonko maksoi, mutta ei paljon. 

Karaokea Kyproksella

Koska harrastan karaokea, niin yleensä selvitän myös matkakohteen karaokebaarit. Tällä kertaa se oli enemmän vitsi, koska pojat olivat mukana eikä ollut tarkoitus yökerhoilla. Ayia Napassa kuitenkin löytyy karaokebaareja, ja yksi niistä oli ihan meidän lähellä. 

Olikohan torstai-ilta, kun päätimme Millan kanssa käväistä tutustumassa paikalliseen karaokeen. Meidän lähellä oli joku baari, joka mainosti karaokea, ja menimme sinne yksille. Taisi olla perinteinen Tommys Pub- niitä on joka paikassa missä on käyty. Yksiin se jäikin, koska karaoken vetäjä lauloi (ihan hyvin) viisi ensimmäistä biisiä. Emme jääneet odottamaan, pääseekö siellä muutkin laulamaan, vaan lähdimme suosiolla omaan hotelliin nukkumaan.

Muuta mielenkiintoista tai sitten ei 

Perjantai oli meidän viimeinen kokonainen lomapäivä, koska kotiin piti lähteä lauantaina. Tuliaisia ja matkamuistoja oli osteltu jo viikolla kylillä liikkuessa, joten enää oli kaksi tehtävää. Koko viikon olimme kävelleet "kalahoitolan" ohi, ja päättäneet, että siellä on pakko käydä viimeistään perjantaina. 

Ei ole muistikuvaa, kenen kintut tuossa lilluvat, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen asia. Ennen hoitoa piti pestä jalat huolellisesti, sitten saatiin istua ja laittaa koivet altaaseen. Ai että, se tunne, kun ne pikku otukset hyökkäävät kiinni kävelystä turvonneisiin jalkoihin - tämä on kokemus, jota ei kannata jättää väliin, mikäli sattuu paikkaan, missä näitä tehdään. Olen käynyt näissä Turkissa (en muista paikkaa) ja Rodoksella. En löytänyt muististani tuon paikan nimeä, mutta google kertoi, että kalat ovat Garra Rufa-merkkisiä. 😊Paikka oli ihan keskustassa melkein vastapäätä Napiana Da Vinci -ravintolaa. 

Olimme myös päättäneet, että perjantaina menemme syömään oikeaan ravintolaan ja niipä varasimme pöydän Napiana Da Vinci-ravintolasta päivällä huudeilla liikkuessamme. Sillä oli hyvät arvostelut Trip Advisorissa, se näytti hyvältä, oli lähellä ja siellä oli jokaiselle jotakin. 

Pöytävaraus oli ehkä lievä pettymys, koska jouduimme aika kauas varsinaisesta ravintolaosasta - lähelle keittiötä ja wc-tiloja. Meiltä kyllä kysyttiin, suostummeko menemään sinne ja päätimme, että okei, tärkeintä, että saadaan hyvää ruokaa. Eikä se tässä iässä haittaa, vaikka vessat ovatkin lähellä - ei ainakaan tarvitse kävellä koko ravintolan läpi.

Ravintola oli aivan täynnä, joten ehkä tuolle pöytähommalle oli selitys. Eikä me siellä yksin oltu, oli myös muitakin seurueita. Hyvityksenä lapset saivat ilmaiset jäätelöt jälkkäriksi. 

Minä, Milla ja Jami syötiin Nero n' Biancot elikkäs pihviä kermaisella pippurikastikkeelle ja bearnaise-kastikkeella, Ukko söi pizzaa ja Paula Pollo Mozzarellan. Olipa kyllä hyvää 😋

Ravintolan henkilökunta oli myös todella ystävällistä ja yritti parhaansa ja tosiaan, ruoka oli kyllä kaikkien kehujen arvoista. Lämmin suositus

Ja pakko vielä kehua Jello Cafe Restaurantin Irish Coffeeta. Oltiin perjantaina tosiaan siellä kierroksella ja jollekin tuli vessahätä ja päädyttiin sitten Jelloon nauttimaan hieman virvokkeita ostelun lomassa ja tutkittiin drinkkilistaa - mie päätin, että on päiväkahvin aika ja tilasin Irish Coffeen. Ajattelin, että tulee joku minikokoinen kahvi pienellä viskitilkalla, koska hinta oli 4,50 €, mutta yllätys oli todella positiivinen. Sain yhden aivan parhaista, mitä olen koskaan nauttinut ja mikä hinta - lämmin suositus myös Jellolle 💛. 

Kotimatkalle

Lauantaina oli aika pakata viimeiset roinat matkalaukkuihin ja kotimatka alkoi. Matkalaukkuja punnittiin moneen kertaan kahdella eri puntarilla ja aina saatiin eri lukemia. Meillä oli maksettu 20 kg/laukku ja itsellä paino oli välillä yli ja välillä alle. Päätettiin, että siirretään sitten kentällä laukusta toiseen jos ylittyy. Bussi tuli aikataulun mukaisesti hakemaan ja väkeä poimittiin eri hotelleista niin, että lopulta bussi oli aivan täynnä. Apollomatkojen opas tuli kyytiin viimeisestä hotellista ja ohjeisti, miten kentällä toimitaan. Meidän bussi oli viimeisenä kentällä, joten jono oli melkoinen ennen kuin päästiin turvatarkastukseen, jossa meinasi jo usko loppua. Aivan hirveä kaaos ja vielä lopuksi ne saamarin passikuvat ennen kuin vihdoin päästiin lähtöaulaan. 

Braathensin kone lähti melko lailla ajallaan ja Helsinkiin saavuttiin aikataulun mukaisesti. Emme olleet varanneet paluumatkalle ruokaa, koska meidän lento Rovaniemelle lähtisi vasta 21.45 - olisimme ehtineet aikaisemmallekin lennolle, mutta päätimme ottaa tuon viimeisen sekä hinnan että pelivaran takia, koska aina voi sattua viivästyksiä. Meillä oli siis runsaasti aikaa hengailla kentällä ja ruokailla. Toki se hengailu on tylsää, koska emme saaneet matkalaukkuja pois ennen kuin uskaltauduimme turvatarkastukseen ja pääsimme jättämään laukut baggage dropiin. Loppujen lopuksi meidän lento lähti tunnin myöhässä, joten kotona oltiin vasta vähän yli puolen yön. Ja tämä oli siis Finnairin lento. 

Matka oli kuitenkin ihana, vaikka Kypros ei ehkä minun lempparimaa olekaan. Seuraava matkakin on jo varattu ja siitä tuleekin aivan erilainen kuin koskaan aikaisemmin - kerron siitä sitten myöhemmin 😂. Ja ps. minua ärsyttää, kun en jaksa opetella käyttämään tätä bloggeria kunnolla niin, että kuvatkin tulisivat niin kuin haluaisin. 

Ihanaa viikonloppua ja harmaata syksyä!