Kiireen keskellä

 Miten ja miksi minusta tuli taloushallinnon ammattilainen?

Monella taloushallinnon ammattilaisella on nyt vuoden kiireisin aika. Näin on myös minulla. Ei ole silti tarkoitus valittaa työn paljoudesta, vaikka tuosta aloituksesta voisi vetää sellaisenkin johtopäätöksen. Itse olen vapaaehtoisesti valinnut taloushallinnon omaksi alakseni. Nuorena haaveilin hoitajan työstä, ja onneksi pääsin kokeilemaan sitä kotikylän terveyskeskuksessa jonkun silloisen nuorisotyöohjelman puitteissa. Sain olla kolme kuukautta hoitoharjoittelijana ja toiset kolme kuukautta harjoittelin laitossiivoojan työssä. Molemmissa tehtävissä oli sekä hyviä että huonoja puolia niin kuin kaikissa töissä. Parasta hoitajan työssä oli se, että sai aidosti auttaa toista ihmistä, ja kuinka kiitollisia he (varsinkin vanhukset) olivat, kun saivat hoitoa. 

Minähän en tietenkään saanut tehdä varsinaisia hoitotoimenpiteitä, mutta juuri siksi minulla oli aikaa jutella potilaiden kanssa ja esim. harjata hiukset tai ajaa parta, kun muilla oli kiirettä. Valitettavasti hoitajilla ei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen, vaikka monet potilaat tarvitsevat muutakin kuin sairauden hoitoa. Sairaaloissa yritetään saada potilaat terveiksi, ja se on iloinen asia, mutta jotenkin itse koin, että suru on koko ajan siinä sivussa läsnä. Tuntui myös siltä, että en oikeasti pysty tekemään sitä työtä, koska jotkut eivät parane koskaan. Kuolema kurkki koko ajan jossakin nurkassa. Harjoittelu oli äärettömän arvokas kokemus, ja siellä pääsin myös laittamaan vainajan viimeiselle matkalle erään ihanan vanhemman hoitajan kaverina, ja se oli liikuttava kokemus. Helpotti ja auttoi ymmärtämään tuota väistämätöntä kohtaloa. Mutta hoitotoimenpiteet ovat vaativia, ja lääkkeiden jakaminen ym. ovat vastuullisia tehtäviä. Kaikki kunnioitus heille, jotka tätä työtä jaksavat tehdä suurella sydämellä kymmeniä vuosia. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että hoitajatkaan eivät elä ja elätä perhettä pelkällä kutsumuksella, ja palkkojen korottamisella voitaisiin saada alalle lisää työvoimaa, ja ehkä hieman lisää työn iloa myös jo alalla toimiville. Huomasin, että usein kokenut hoitaja tiesi enemmän kuin vastavalmistunut lääkäri, ja palkkaerohan on valtava - eikä millään pahalla lääkäreitä kohtaan, toki heillä on pitempi koulutus ja vastuu potilaan hoidosta, joten palkkansa ovat hekin ansainneet. 

Toimisto- ja kirjanpitotyö alkaa kiinnostaa

Hoitoharjoittelun jälkeen pääsin puhelunvälittäjäksi Pellon puhelinkeskukseen, ja se työ oli itse asiassa ihan kivaa. Silloin hoidettiin myös hätäpuhelut siinä samassa, missä välitettiin kaikki muutkin puhelut. Puhelinkeskukset kuitenkin automatisoitiin, ja sen jälkeen oli tehtävä oikeasti valintoja. 

Kuvassa Kiteen käsivälitteinen puhelinkeskus v. 1979. Kuva sivulta https://vartsi.net/2020/01/13/kasivalitteisten-puhelujen-aikaan/comment-page-1/

Minä valitsin toimistotyökurssin, koska en ollut vielä saanut aikaiseksi suorittaa mitään ammattitutkintoa. Toimistotyökurssia seurasivat kirjanpitokurssit, ja suureksi yllätykseksi huomasin, että kirjanpito on kivaa, kun sitä alkaa oppia ja osata. Pari vuotta meni erilaisia kirjanpidon ja laskentatoimen kursseja käydessä, ja kursseihin liittyvien työharjoittelujen kautta sain töitä tilitoimistosta. Alussa sain tehdä erilaisia kirjanpitäjää avustavia töitä, kuten päiväkirjojen tarkistamista (ihan äärettömän tylsää), tositteiden etsimistä jne. kunnes tilitoimistoon tuli ensimmäinen tietokone. Koska kukaan kirjanpitäjistä ei halunnut liata käsiään moisen kapistuksen kanssa, niin minä sain kunnian tallentaa kaikki koneelle. Ei voi muuta sanoa kuin: Oi niitä aikoja 😂! 

En enää muista, oliko se kone juuri tuo, mikä on viereisessä Pixabayn kuvassa, mutta aika paljon samanlainen. Tekstit ym. olivat mustavalkoisia. Aluksi tein tallennuksia osa-aikaisesti, mutta sitten eräs tilitoimiston asiakas ehdotti, että tulisin tekemään heille sen toisen puolikkaan ja niinhän sitten sovittiin. Siellä tein aluksi kirjanpitoa, mutta myöhemmin tilitoimiston puolikas loppui, ja siirryin kokonaan matkatoimiston palvelukseen. Suoritin siellä oppisopimuksella matkatoimisto-virkailija- toimistotyöntekijäkoulutuksen. Sitä kesti jonkin aikaa, kunnes päätin lähteä suorittamaan oikeita taloushallinnon tutkintoja. 

Kävin ensin yksityisoppilaana työn ohella merkantiksi ja hain sen jälkeen ammattikorkeakouluun tradenomiopintoihin, ja pääsin😊. Opiskelin iltaisin, ja päätin hakeutua Rovaniemelle töihin, koska en olisi ehtinyt käydä Pellossa töissä päivän, ja ajaa sen jälkeen vielä Rovaniemelle opiskelemaan illaksi. Siihen aikaan etäopiskelu ja -työ olivat täysin tuntemattomia ajatuksia ja mahdottomia toteuttaa. Valmistuin vuonna 2000 ja jossakin välissä tutut yrittäjäkaverit alkoivat kysellä,voisinko tehdä heidän kirjanpitonsa, ja niinpä sitten perustin toiminimen vuonna 2002. Tänä vuonna vietän siis 20-vuotisyrittäjäjuhlaa😊. Merkkipäivä onkin jo aika lähellä - perustamispäivä on nimittäin 1.3.2002. 

Kirjanpito on kivaa vieläkin

Nyt ollaan sitten tässä - teen kahta työtä ja olen suhteellisen onnellinen. Koska elän yksin niin minulla ei ole kovin paljon aktiviteetteja, joten aika riittää hyvin myös työntekoon. Toki pitää myös väittää itselle vastaan - aktiviteetteihin ei tarvita kumppania, mutta myönnän olevani laiska. Vapaa-aikaakin on tässä elämäntilanteessa riittävästi - pidän perjantai-illan täysin vapaana työstä, ja silloin joko vain olen ja nautin, tai tapaan ystäviä ja perhettä (perheelle tietenkin pitää järjestää aina aikaa, niin kiire ei ole koskaan). Koko 20 vuoden aikana olen ehkä yhden kerran joutunut tekemään töitä perjantai-iltana, joten aika hyvin olen saanut pidettyä tuosta vapaasta kiinni. Ja vaikka teen töitä viikonloppunakin, niin töitä ei yleensä ole jokaisena viikonloppuna. Lomillekin olen päässyt silloin, kun olen halunnut - jopa käymään ulkomailla silloin tällöin aikana ennen koronaa. Yrittäjyydessä on se hyvä puoli, että voi itse päättää, milloin tekee töitä. 

Nyt tilinpäätös- ja veroilmoitteluaikana tietenkin joutuu tekemään pitkää päivää sekä varsinaisella työpaikalla että täällä Tintin officella, mutta se on tiedossa ja siihen on jo tottunut. Pidän asiakasmäärän sen verran maltillisena, että pystyn palvelemaan kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan, että sekä minä että asiakas olemme tyytyväisiä yhteistyöhömme. Minusta on kiva ja erittäin tärkeä tavata asiakkaita aina silloin tällöin ihan naamatusten, jotta pysytään paremmin selvillä, mitä on suunnitteilla.

Tietenkin välillä ajattelen, että mitä jos minulle sattuu jotakin - sairastun tai pahimmassa tapauksessa kuolla kupsahdan ns. korkkarit jalassa? Toivon, että kumpikaan ei satu ennen kuin jään virallisesti eläkkeelle, mutta se ei ole minun päätettävissä. Jos niin kuitenkin käy, niin se ei välttämättä ole mikään ongelma. Asiakas joutuu etsimään uuden kirjanpitäjän, mutta alalla löytyy kyllä paljon toimijoita. Olen itsekin ottanut muutaman uuden asiakkaan tällaisessa tapauksessa. Oman kokemukseni mukaan asiakkaat arvostavat sitä, että on vain yksi oma kirjanpitäjä, vaikka isot toimistot markkinoivatkin sillä, että toimintavarmuus on taattu, vaikka omalle kirjanpitäjälle kävisikin jotakin ikävää. Toki tälläkin kolikolla on toinen puolensa, joskus voi olla hyväkin asia, että kirjanpitäjä vaihtuu - uusi voi huomata jonkun virheen kirjanpidossa, tai muuten vain tuoda uutta näkökulmaa taloushallintoon. 

Voi kuulostaa hassulta, mutta jokaisella kirjanpitäjälläkin on oma käsiala, miten tekee töitä. Minulle tuli eräs asiakas isosta toimistosta, ja heillä oli ollut neljän kuukauden aikana neljä eri kirjanpitäjää erinäisistä sattumuksista johtuen, eikä se ollut hyvä asia. Minulla oli melkoinen työ selvittää heidän kaikkien ajatuksenjuoksuaan, koska jostakin kumman syystä entisiltä kirjanpitäjiltä ei ole tapana kysyä mitään. Itsehän en tätäkään ymmärrä - jos joku asiakas haluaa vaihtaa minut toiseen kirjanpitäjään, niin autan kyllä uutta kirjanpitäjää, jos pyydetään. 

Nykyään kirjanpito on minulle ehkä jopa intohimo (kirjoitin ensin inhohimo) ja se siis on oikeasti kivaa. Tuntuu hyvältä, kun saa ratkaistua jonkun vaikean asian, tai asiakas laittaa palautetta, että on oikeasti tyytyväinen saamaansa palveluun. Välillä on myös haasteita, ja tuntuu, että asiat eivät etene. Mutta sitähän se on kaikessa työssä, jokainen päivä on erilainen, muutenhan sitä voisi tylsistyä. Mukavaa kevään odotusta 💛!