Harrastukset vol 1

Lukeminen 

Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika kirjoitella vähän rakkaista harrastuksistani, joita ei ihan haitoiksi asti ole. Tärkein harrastukseni on työ Tilitintissä, mutta rakkain ja vanhin on lukeminen. Kuvassa on osa kirjoista, jotka olen lukenut joululoman ja tämän päivän välillä😊 Vain 22 kappaletta (kaksi puuttuu kuvasta), johtunee siitä, että taloushallinnon työntekijöillä on vuoden kiireisin aika meneillään. 

Opin lukemaan vasta koulussa, mutta mikä ilo se olikaan, kun tajusin, että ymmärrän, mitä sanomalehdessä lukee. Tämä tapahtui joskus joululoman jälkeen ekaluokalla. Tuon oivalluksen jälkeen olen lukenut aina ja melkein missä vaan, ja melkein mitä vaan. Lapsuudessani joululahjat eivät olleet niin runsaita kuin nykyään, ja kun muut toivoivat leluja, potkukelkkoja, suksia ym. niin pikku-Leena toivoi kirjoja. Ja mikä ilo se olikaan, kun eräänä jouluna sain kaksi äärettömän ihanaa satukirjaa - toinen oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä, ja toinen oli muistaakseni Tuhkimo. Ihana kummitätini Lyyli oli välittänyt toiveeni Joulupukille, kiitos Lyyli sinne pilven reunalle, olet rakas😊. Harmi, että kirjat eivät ole säästyneet, mutta muistan vieläkin sen tunteen, kun silittelin varovasti Lumikki-kirjan kauniita ja kiiltäviä kansia ja haistelin kirjan tuoksua ennen kuin uskalsin varovasti alkaa selailla sitä. Ihan ikiomia kirjoja, wau! 

Kuva kaapattu Ollin Onnin sivuilta (https://kirjat.ollinonni.fi/kirja/rohkeutta-onneen/artikkeli/229099)

Äitini ei mielellään ostanut minulle kirjoja, koska hän ajatteli taloudellisesti, että kirjastostakin voi lainata niitä ja niinpä olikin iso yllätys, kun joskus teini-ikää lähestyessäni sain häneltäkin kirjan joululahjaksi - se oli Ans Muidermanin Rohkeutta onneen. 

Koska niistä ajoista on aika kauan, niin en enää muista muuta kuin, että se oli ehkä ensimmäinen jokseenkin romanttinen kirja, jonka olen lukenut. Tarinan sankarittarella oli joku vamma, minkä vuoksi hän istui pyörätuolissa ja hänen oli vaikea uskoa, että joku voisi rakastua häneen. Monessa kirjassa on kuitenkin onnellinen loppu, ja niinpä tämäkin sankaritar löysi lopulta prinssinsä, joka näki muutakin kuin ulkokuoren. 

Isäni ei kovin paljon arvostanut kiinnostustani romanttiseen hömppälukemiseen - hän usein sanoi, että sinä olisit viisas jos lukisit jotakin järkevää noiden romaanien tilalta. Hän itsekin piti lukemisesta, mutta ei niin suuressa määrin kuin minä. Minähän yritin ottaa lukemisen mukaan myös ruokapöytään, mutta sen isäni kielsi jyrkästi - ruokapöydässä ei saanut lukea. Siksi päätinkin, että kunhan minulla on oma ruokapöytä, niin aivan varmasti luen syödessäni. Toki isä oli oikeassa - en minäkään lue ruokapöydässä, jos minulla on seuraa. Yksin ollessa voi tehdä, mikä itsestä tuntuu mukavalta. 

Lapsena ja teininä vietin paljon aikaa mummolassa, ja Ukki (äitini isä) oli myös innokas lukija. Hänen omistamansa kirjat sain kahlattua hyvin nopeasti läpi, ja joskus, kun ei ollut mitään muuta uutta luettavaa, luin hänen Kansa taisteli-lehtiään. Luin myös Tex Willerit, Jerry Cottonit, Lucky Luket, Tarzanit, Melukylän lapset, Viisikot, Annat, Tiinat, Dianat, Pienen runotytön jne. Eräästä Ukin "aikuisten" kirjasta jäi mieleeni lause: Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna". Se oli joku traaginen rakkaustarina vanhemman ja onnettomassa avioliitossa olevan miehen ja nuoremman naisen rakkaudesta. Miehen nimi oli Beau, naisen nimeä en muista. Ai niin, Ukki rakasti Kalle Päätalon kirjoja, mutta minä en - toki niitäkin jouduin lukemaan, jos muuta ei ollut. Ja vielä on pakko kertoa tähän tärkeä lapsuus- ja nuoruusmuisto:  Mummolassa oli myös kirjasto- ja myymäläautojen pysäkki ja kirjastoauton henkilökunnan kahvitaukopaikka. Kirjastoauton kuljettaja Jukka tiesi, millaisista kirjoista pidin ja hän olikin aina laittanut minulle "syrjään" minua ehkä kiinnostavia kirjoja, kiitos siitä hänelle. Myymäläauto kävi lauantaisin, ja se oli melkoinen juhlapäivä. Ostin sieltä yleensä litran paketin Tiikerijäätelöä, ja riensin yläkerran vinttikamariin jäätelön ja hyvän kirjan kanssa. Oi niitä aikoja 👧.

Myöhemmin serkkuni Päivi opasti minut Lääkäri-, Kulta- ja Hertta-sarjojen pariin, ja olisi ihan rikos muistella nuoruuden lukemisia mainitsematta Reginaa, joka oli kaikkien nuorten naisten ensimmäinen "seksiopas" jos niin voi sanoa. Reginakin on enää muisto vain, mutta minulla on tallessa sen viimeinen numero😊. Näitä seurasivat Harlequinit, Jalna-sarja, Danielle Steel jne. 

Nykyisin suosikkejani ovat ruotsalaiset naisdekkaristit, joista olenkin usein kertonut sekä Tilitintin kotisivuilla että muuallakin. Niiden vastapainoksi luen mielelläni myös romanttista ja historiallista hömppää. Uusin tuttavuuteni on Julia Quinnin Bridgerton-sarja, josta on tehty myös Netflix-sarja. Aivan mahtavan virkistävä. Vuoden 2021 aikana tutustuin myös irlantilaisen Maeve Binchyn kirjoihin ja kahlasin läpi Lucinda Rileyn kaikki suomennetut kirjat. Innolla odotan myös Lucinda Rileyn viimeistä kirjaa Papa Saltista. Hänen poikansa on luvannut kirjoittaa sen loppuun. Kuinkahan minä muistan kaikki kirjat, jotka olen aikonut lukea 👱?

Viereisessä kuvassa on kolme kirjaa, jotka nyt alkuvuoden aikana tekivät vaikutuksen. Camilla Läckberg on eräs parhaimmista ruotsalaisista dekkaristeista, ja Mentalisti oli todella koukuttava. Se on kirjoitettu yhdessä Henrik Fexeuksen kanssa ja poikkeaa melkoisesti Camillan tavanomaisesta tyylistä. Bridgerton taas - vaikea edes selittää, sarjaan kannattaa perehtyä ihan itse. Kaikkia se ei miellytä. Åsa Hellbergin Hotelli Flanagans tarttui taas kerran sattumalta Prisman tai Cittarin pokkarihyllystä mukaan, ja pidin siitä tosi paljon. Valitettavasti seuraavaa osaa joutuu odottamaan syksyyn asti, joten ehkä hankin sen på svenska. 

Ihmisellä on viisi perusaistia: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti, ja ne kaikki ovat todella tärkeitä. Olen joskus pohtinut, mikä itselleni on näistä tärkein, ja olen päätynyt näköaistiin vain ja ainoastaan siitä syystä, että mitä elämäni olisi ilman lukemista? Kirjojen avulla pääsen irrottautumaan arjesta, ja saan lukea tarinoita paikoista, mihin en ikinä ole pääsemässä enkä välttämättä haluaisi edes mennä, koen hurjia seikkailuja, mitä en ikinä omassa elämässäni ole kokemassa ym. ym. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa ja kehittää kieliopin ymmärtämistä,  ja tokihan se sivistää - jopa romaaneja lukiessa oppii kaikenlaista esimerkiksi muiden maiden kulttuurista, historiasta ja ihmisistä, koirankasvatuksesta, oikeusjutuista, erilaisista ammateista - luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. 

Varmaan viestini tuli selväksi jo tuosta edellä olevasta kirjoituksesta, mutta vielä lopuksi:

Lukekaa ihmiset, lukekaa - se on niin mahtava harrastus, että suosittelen sitä kaikille. Aloita vaikka sellaisesta kirjasta, joka käsittelee sinulle tärkeää aihetta - et tule katumaan.

Mukavaa viikonlopun jatkoa 📚