Kirja, e-kirja vai äänikirja?
Perinteinen kirja
Minä olen aina lukenut paljon, ja enimmäkseen perinteisiä kirjoja. Ne ovat jotenkin niin tuttuja ja turvallisia - ja helppo ottaa mukaan matkalle, sohvalle, ruokapöytään jne. Matkoille otan aina useita pokkareita mukaan, koska ne ovat kevyitä ja mahtuvat paremmin muutenkin täyteen ahdettuun matkalaukkuun. Yksi kirja matkustaa tietenkin käsimatkatavaroissa, jotta voin kaivaa sen esille heti, kun siltä tuntuu. Varsinkin yksin matkustaessani koen, että kirja on aivan paras matkakumppani - siltä ei tarvitse kysellä mielipiteitä eikä se muutenkaan vaadi mitään - ei tarvitse ostaa ruokaa eikä juomaa😊. Joskus nuorena minulla oli tapana kirjoittaa oma nimi kirjan etusivulle, jos vaikka lainaan sen jollekin, niin oli suurempi mahdollisuus saada se takaisin, kun omistajan nimi oli etusivulla. Nykyään olen luopunut tuosta tavasta, vaikka minusta se edelleenkin on toimiva systeemi.
Matkapokkarit minulla on tapana jättää joko hotelliin tai muuhun majoituspaikkaan. Kaikki eivät tätä ehkä arvosta, mutta minusta on kiva, jos majoituspaikassa on pieni kirjasto, jossa on kirjoja eri kielillä. Voin myös jättää kirjan lentokentälle tai junaan. Bussiinkin voisin jättää, mutta matkustan todella harvoin bussilla. Silloin kirjoitan etusivulle "saa ottaa", jotta siitä olisi iloa muillekin matkalaisille.
Harmittaa tosi paljon, että perinteiset kirjat ovat menettäneet suosiotaan vuosi vuodelta, vaikka en usko, että ne kokonaan katoaisivat ainakaan lähivuosina. Ennen iso kirjahylly täynnä kirjoja oli vaurauden ja sivistyksen merkki, nykyään se tuntuu olevan vanhanaikaista. Itsekin olen aktiivisesti hävittänyt kirjoja antamalla niitä sekä ystäville että Facebookin roskalavalla, koska tuntuu, että niistä ei kukaan halua maksaa edes paria euroa kappaleelta. En ole laskenut montako kirjaa omistan, mutta on niitä tälläkin hetkellä varmaan reilut 300 kappaletta täällä kotona. Lapset ovat huolissaan, miten niistä pääsee eroon sitten aikanaan, kun minua ei enää ole😓, mutta eiköhän se jotenkin järjesty.
Olen kyllä vakaasti päättänyt, että luen kirjoja niin kauan kuin se vain on mahdollista. Jos näkö menee, niin sitten siirryn äänikirjoihin, ja jos kuulokin menee, niin en tiedä - ajatuskin pelottaa.
e-kirja
Tänään aloitin pitkästä aikaa e-kirjan lukemisen. Kirja on Ragnar Jónassonin Lumisokea.
Kuva books.google.com
Sorruin e-kirjaan, koska Elisa tarjosi joululahjaksi pari e-kirjaa, ja kerrankin päätin hyödyntää tarjouksen, ja latasin sekä Lumisokean että yhden Harlekin-kirjan. Olen viime aikoina lukenut Satu Rämön Islantiin sijoittuvia kirjoja, ja myös Ragnar Jónassonin kirjojen tapahtumapaikka on Islanti, joten se oli yksi valintaperuste. Toinen on tietenkin suosikkigenreni eli nordic noir.
Aikaisemmin olen lukenut e-kirjoja lähinnä opiskeluaikoina yli 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen taisin lukea yhden Elisan tai jonkun muun tarjouskirjan. Perinteiseen kirjaan verrattuna e-kirjan lukeminen on vähän haasteellisempaa lähinnä siksi, että padlettia (iPadia) ei ole niin helppo käsitellä kuin kirjaa. Siis lähinnä mukaan ottamisen näkökulmasta😁. Toki padletin voi ottaa mukaan, mutta täytyy muistaa ladata sen akku, ja ladata myös kirja, koska netti ei välttämättä toimi kaikissa kulkupeleissä. Siitä täytyy myös pitää paremmin huolta - ei kannata laittaa sitä johonkin lentokoneen istuimen taskuun, eikä unohtaa sitä kahvilan pöydälle. Aika monet ovat unohtaneet padinsa milloin minnekin, ja se on useamman satasen unohdus.
Lukeminen sinänsä ei ole sen vaikeampaa kuin perinteisen kirjankaan, ja esim. Lumisokean aloitin tänään iltapäivällä, ja olen lukenut jo 206/378 sivua.
En kuitenkaan ole vaihtamassa perinteistä kirjaa e-kirjaan pitkiin aikoihin, mikäli voin itse vaikuttaa siihen.
Äänikirja
Äänikirja on minulle todella vieras. En ole kuunnellut kuin näytepätkiä sieltä täältä, enkä ole ollenkaan viehättynyt ajatuksesta. Mitä jos lukijalla on tosi ärsyttävä ääni? Hyvä ääni ja puheen rytmi ovat minulle tosi tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Monet kuuntelevat äänikirjoja autolla ajaessaan, siivotessaan, lenkillä tai kuka missäkin, ja ajatus on periaatteessa ihan okei. Ehkä minua pelottaa se, että en keskity täysillä ajamiseen, jos olen uppoutunut kuuntelemaan jotakin hyvää kirjaa - huonoja ei jaksaisi edes kuunnella. Siivoamisen tai lenkkeilyn kanssa keskittyminen ei ole niin tärkeää.
Äänikirjojen ehkä paras puoli on edullisuus. Esim. Bookbeatin tai Storytelin saa käyttöönsä noin 10 €:lla/kk, ja kirjoja löytyy jopa 800 000 kpl. Myös uutuuskirjat ovat nopeasti saatavilla äänikirjapalveluissa. Kirjastoissa niitä saattaa joutua jonottamaan todella pitkään, ja ostaminenkin on kallista.
Alla linkki äänikirjapalveluiden vertailuun, jokainen varmaan löytää tuolta itselleen sopivan palvelun:
Toki aion kokeilla myös äänikirjoja, mutta juuri nyt aika ei ole sille otollinen. Olen avoin uusille asioille, mutta toisaalta arvostan perinteitä. Vertailua ei kuitenkaan voi tehdä, ellei itse kokeile. Seuraavassa blogissa kirjoitan ehkä itsepalvelukassoista, joita myöskään en käytä kuin pakon edessä 😕.
Mukavia joulun välipäiviä ja ihanaa uutta vuotta 😍
Kommentit
Lähetä kommentti